Siriraj: Muistatko Kuningasta, Joka Oli Kultaa Ei Kaipaa Mutta Hyvää Hallintoa?

600-luvun Thaimaassa elättiinkin kansantaruja, jotka kuvasivat yhteiskunnallisia arvoja ja ihmisen suhdetta olemiseen. Nämä tarinat eivät olleet pelkkiä viihdyttäjiä, vaan ne toimivat myös moraalikoodeina ja opettavina esimerkkeinä nuoremmalle sukupolvelle. Yksi näistä kiehtovimmista tarinoista on “Siriraj”, joka kertoo kuningasta, joka oli täysin eri luokkaa verrattuna muihin hallitsijoihin.

“Siriraj” alkaa tavanomaisesti – kuningas Siriraj hallitsee maataan viisaasti ja oikeudenmukaisesti. Hänen valtakunnan kansalaiset ovat onnellisia ja kukoistavia. Mutta tarinan kiehtovuus alkaa vasta, kun Siriraj päättää luopua kaikesta materiaaisesta rikkaudesta ja elää tavallisen kansalaisen elämää.

Kuningas vaatetaan tavalliseksi maalaispojaksi, jolle annetaan nimi Phra Khong. Hän aloittaa työn metsänhakkuussa, osoittaen vahvaa työtähalua ja innokasta asennetta. Tänä aikana hän oppii arvostamaan luonnon rikkauksia ja ymmärtämään tavallisten ihmisten arkeen liittyviä haasteita.

Siriraj/Phra Khong ei unohda hallitsijan velvollisuuksiaan, vaikka elääkin nyt vaatimattoman elämän. Hän jatkaa tarkkailemaan valtakuntansa asioita ja auttaa köyhiä tarpeen mukaan. Tässä vaiheessa tarina alkaa heijastamaan Sirirajin todellista luonnetta: hän on kuningas, joka laittaa kansan edessä omat halunsa ja tarpeensa.

Kuningas-kansalaisen kaksoiselämä kuitenkin paljastuu lopulta. YksiSiriraj/Phra Khongin metsurikolleegoista on itse asiassa entinen hovimies. Hän tunnisti entisen kuninkaan ja kertoi paljastuksesta koko valtakuntalle.

Kuningas Siriraj palautetaan valtaistuimelle suurten juhlien saattelemana. Kansalaiset ovat riemuissaan nähtyään kuningansa jälleen, ja Siriraj/Phra Khong osoittautuu olevan aidosti rakastettu johtaja.

“Siriraj” on kiehtova tarina monesta syystä. Ensinnäkin se nostaa esiin moraalin tärkeyden: aito vallankäyttö ei perustu materiin rikkauteen tai persoonalliseen loistoon, vaan oikeudenmukaisuuteen ja kansan hyvinvointiin.

Sirirajin valinta luopua kruunusta ja elää tavallisen ihmisen elämää osoittaa hänen halunsa ymmärtää kansansa ja heidän tarpeensa. Tätä kautta hän ansaitsee kansalaistensa rakkauden ja kunnioituksen, mikä on merkittävämpi kuin mikään materiaalisesti arvokkaampi esine.

Toiseksi tarina “Siriraj” puhuu ihmisten luonnosta ja kyvystä sopeutua eri oloihin. Siriraj osoittaa, että johtaja voi olla myös tavallinen ihminen – hän ei ole jumalamainen olento, vaan kuollainen, joka on valmis tekemään töitä kansansa eteen.

“Siriraj” on vahvasti yhteiskunnallisia arvoja ja moraalia korostava tarina. Se kannustaa meitä pohtimaan mitä todella merkitsee olla hyvä johtaja ja että aito valta perustuu palveluun ja kansan hyvinvointiin.